Sade

Ihana keväinen sade. Siitepöly on siis laskeutunut maan pinnalle. Aina puhutaan siitä, että sateen jälkeen on allergisen helpompi hengitellä. Näin ei kyllä ole ainakaan meillä. Ehkä sateen aikana on hyvä juu... mutta tänään, sateen jälkeen olemme taas entistä tukkoisempia.

Sateen jälkeisen "puhtauden" innoittamana päädyin pesemään keittiön ikkunat ja ikkunalaudat ja karmit ja siitä sitten mentiin seiniin, verhoihin ja verhotankoihin. No kaiken pesin ja puunasin ja ripustin uudet verhot ja mitäs tässä iltateetä nauttiessani huomaankaan? OMA KÄDENJÄLKI keskellä ikkunaa ja tietenkin sisäikkunan välissä.... Nyt vähän ketuttaa sillä jotta tuonne väliin pääsee, pitää ruuvata salusiinitanko irti ja paljon muuta siirtää (pannukokoelma joka roikkuu katossa ikkunan edessä) jne. Taisin siinä tikkailla seistessäni vähän horjahtaa ja unohtaa siivota jäljet. Ehkä mä tässä jokupäivä sen vielä pyyhin...

Käytin muuten auton tänään vuosihuollossa. Olen aina naureskellut näille "kimppa diili" ja muille diili mainoksille ja nyt sitten käytin auton sellaiessa diilihuollossa. Aivan loistava homma. Huolto olis maksanut 208e mutta me maksoimme siitä 47e ja kaikki toimi ihan niinkuin ennenkin. Oli sen verran helppo ja mukava huoltopaikka että heillekkin taisi olla hyvä diili, sillä taidamme jatkossakin käyttää ko firman palveluja mikäli ei uutta hyvää diiliä pukkaa. Nyt pitää vielä hoitaa auton ilmastointi kuntoon. Siinä tuntuu olevan jotain vikaa. Olisivat varmaan katsoneet senkin tuolla, mutta olin ilmastointihuollon jo varannut erikseen aikaisemmin.

Niin ja kerkesin muutes kiilloittamaan vähän kahvilusikoitakin jotka todellakin olivat sen tarpeessa. Saavat sitten mummot ja isomummo hopealusikoilla kaffetta hämmennellä tulevissa juhlissa.

Juhlia

Kyllä tämä toukokuu on vaan yhtä juhlaa.
On harraste juttujen päättäjäisiä, eskarin kevätjuhlaa ja koulujen päättäjäisiä. Olis tässä vielä hääpäivääkin juhlittavaksi (16v). Ja minä kun olen niin huono näissä juhlimisissa kun ei oo päällepantavaa, hiukset on huonosti jne.
Eniten kuitenkin stressaa kolmen viikon päästä olevat rippijuhlat. Yritin tässä alkaa pesemään ikkunoita mutta tuota männyn keltaista ja paksua siitepölyä lentelee ihan pilvinä ja joka paikka on sotkussa. Eli ei paljon kannata ikkunoita vielä pestä.

Saimme muuten päätöksen nuoren sensoreista terveyskeskuksesta. Hänelle myönnettiin sensoreita, mutta VAIN puolet siitä mitä hoitava lääkäri oli lähetteeseen laittanut. Laiton nyt sähköpostilla tiedon hoitavalle lääkärille ja hän sitten tehköön ratkaisut siitä miten ja millä mennään.

Esikoinen kertoi eilen, tuleva ysiluokkalainen siis, että heille oli ilmoitettu että kaikki nykyiset kasit sekoitetaan tulevalle lukukaudelle. Heillä on kuulema vaikein ryhmä ikinä ja nyt on päädytty siihen että kaikki luokat pannaan uusiksi. Olen tässä itsekseni pohdiskellut sitä, onko tämä  nyt ihan paras ratkaisu. Olen kuitenkin tässä vuosien saatossa puhunut useamman vanhemman kanssa ja koskaan ei mitään vakavaa näistä ryhmäjaoista ole ollut sanottavaa. Toki poikia on paljon ja tyttöjä on vähän ja kahnauksia on ollut, ja niitä on selvitetty mutta käsittääkseni mitään isoa ja vakavaa ei ole ollut. Ysiluokka on kuitenkin tärkeä luokka ja nyt jokainen joutuu uuden lukukauden aluksi etsimään oman paikkansa uudessa ryhmässä. Ysejä on 6 luokallista ja näiden kaikkien uudelleenjako on aikamoinen ponnistus varmasti sekin ja epäilen että onko tämä edes oikea tapa tarttua ongelmiin eli poistaisiko tällainen sitten ongelmatapaukset?
Äh... aikamoista säätöä. Tottakai tuollaista nuorta miestä harmittaa kun on omaan nykyiseen luokkaan tyytyväinen ja kavereita on löytynyt eikä ongelmia ole ollut. Ja ihmetyttää kovasti sekin, ettei meitä vanhempia ole infottu asiasta ollenkaan. Jos isoja ongelmia on ollut, niin yleisellä tasolla niistä ei todellakaan ole puhuttu koska näistä en ole kuullut.

Jaahas, pakko siirtyä pihamaalle kastelemaan kasvimaata. Ihanaa lämmintä onkin piisannut koko viikon.

Perjantaina hölläillään...

Paitsi että murkut käy heittämässä näin illan suussa yhdet kisat lävitse, mutta sitten hölläillään. Vietetään perheen laatuaikaa suomi - kanda jääkiekon parissa. Me jäimme nuorimmaisen kanssa järjestämään kisastudion evästystä.

Johan oli taasen viikko. Maanantaina käytiin siellä diabetespolilla. Meidän omalääkäri, jota olemme saaneet suosiollisesti pitää melkein vuoden, jää syksyllä äitiyslomalle. Monet kerrat olen ääneen "valittanut" sairaalalla että ikävää kun joka kerran on eri lääkäri ja nyt järkkäsivät meille siis pysyvän, mutta hän jää nyt sitten pois... Käynti kaikenkaikkiaan oli ihan mukava. Pitkäaikaissokeri oli vähän noussut kun insuliinin tarve on taas kasvanut eikä me olla tarpeeksi rohkeasti uskallettu sitä lisätä. Viimeksi oli 8,0 ja nyt oli 8,1 eli ei paha kuitenkaan. Edelleen tavoitellaan alle 7,5 arvoja. Pumppuun tehtiin hienosäätöjä mm. aamuyön korkeille ja illansuun insuliiniherkkyydelle. Ihanaa hienosäätöä siis, mitä ei todellakaan kynillä pystytä tekemään. Niin ja mun vauvan mitat olivat 173cm ja 63kg. Silmänpohjankuvat olivat uusintalausunnolla silmäpolilla ja vasemmassa silmässä on nyt sitten musta piste joka johtunee diabeteksesta. Tätä seurataan mm. uusilla kuvauksilla heti syksyllä. Harmittaa!!!
Kesää varten tilasin friolta sellaisen kylmäpakkauksen pumppua varten jotta insuliinit saataisiin pysymään viileänä. En ole sitä vielä käsiini saanut joten en osaa tarkemmin sanoa miten pumpun kanssa toimii, mutta kynillä toimi ainakin loistavasti niin leirillä viimekesän helteillä kuin tammikuussa Teneriffalla.

Lisäksi viikkoon on mahtunut kisoja ja pelejä ja vähän treenejäkin sekä muutama tuomarointi. Tuntuu että on kiireisempää kuin talvella konsanaan.

Pihaa pitäisi päästä laittamaan, mutta kovin on kylmiä öitä ja nyt sataa sitten vettä. Ikkunat ja ikkunalaudat ovat ihan keltaisenaan ja niitäkin pitäisi päästä jo kiiruusti pesemään. Reilu kuukausi enää rippijuhliin.

Kakut on rippijuhlia varten tilattu ja rippilapsen kummitäti siis tekee ne. Hän harrastaa kakkujen tekemistä puoliammattilaisena joten kakkuasiat ovat hyvällä mallilla. Poika teki tietokoneella itse rippikutsut. Ne pitäisi saada nyt viikonloppuna sitten printattua ja postiin.
MÄ OLEN NIIN TOIVOTON JÄRJESTÄMÄÄN JUHLIA!

Nuorimmainen sai aloittaa muuten sitten allergialääkityksen. Viimekeväänä sitä ei tarvittu, nyt tarvitaan. Myös isäntä on silmät turvoksissa joten pilleriin turvauduttava hänenkin.

Timjamit selvisivät talvesta vaikka unohdin ne penkkiin ihan ilman suojauksia tms. Aivan ihana yllätys!
Nyt on keitetty tuoreesta timjamista teetä lähes päivittäin.

Toukokuu ; )

Ihana ihana toukokuu... Tosin ilmat näyttävät taas viilenevän mutta silti aurinko paistaa ja fiilis on sen mukainen.

Nuorimmaisen jääkiekkoharrastus jäi vihdoin kesätauolle ja koska kyse on 6-7v pienistä pojista, ei kesätreenejä vielä järjestetä (jippii). Kesällä on kuitenkin yksi yhteistapaaminen, mutta muuten vietetään lomaa kiekkoilusta.
Toisaalta pesäpallokausi alkaa tänään ja isommat lapset juoksevatkin sitten peleissä ja tuomaroinneissa ja leireillä koko kesän. Isompien lasten toinen rakas harrastus kamppailulajien puolella jää koulujen myötä myös kesätauolle ja tänä kesänä ei edes leirille keretä tuon harrastuksen puitteissa. Syksyllä kuitenkin on tarkoitus isompien jättää muita harrastuksia vähemmälle ja siirtyä tuon lajin pariin hieman syvemmälle. Siitä sitten syksymmällä lisää...
Kevät toi myös eteen sen että isäntä siirtyy yövuoroon enempi ja vähempi vakituisesti. Säästä riippuen sitten sadepäivinä ei yötyötä vaan päivävuoroa ja satunnaisesti päivää yön lisäksi. Tämä on tällaista hälytys/säätila luontoista työtä joten turha tehdä pitkän aikavälin tarkkoja suunnitelmia, ainakaan työvuorojen puitteissa. Toisaalta tähän on jo totuttu ja antaa tämä kuitenkin jonkin asteista pelivaraa joissain asioissa. Nyt on vain totuttava nukkumaan yksin (onneksi on viikonloput vapaita).

Esikoisen diabeteksen hoidossa oli menossa juuri sensorointiviikko. Sensori saatiin onneksi hoitavasta sairaalasta, sillä tk ei ole vielä tehnyt päätöstä siitä, saammeko sensoreita vai emme. Jokatapauksessa tuo on kyllä näppärää hoidon kannalta kun on tarkkaa faktaa sorkeritasapainosta viiden päivän ajalta 24h/vrk. Nyt ne purettiin tiedot sitten nettiin ja lääkäri saa katsella niitä etukäteen ja maanantaina meillä on polikäynti. Näin lääkäri saa siis rauhassa tutkailla ja tuumailla etukäteen ja miettiä mahdollisia muutoksia hoitoon jo etukäteen ja jos tarve vaatii kerkeävät hoitoryhmässäkin yhdessä pohtia mitä jatkossa tehdään.
Olisipa ollut silloin aikanaan näin helppoa ja hienoa tämä hoitaminen. Heinäkuussa tuleekin muuten 11v siitä kun tuo lapsi sairastui diabetekseen.

Leivoimme lasten kanssa muffinseja ja saivat itse sitten koristella. Hyvää oli! Vappumuffinit olivat parempi vaihtoehto kuin sokerimunkit joten tästä voisi tullakin meille perinne.

Onko pakko jos ei halua?

Nimittäin siivota? Perjantai ja siivouspäivä ja ulkona sataa kaatamalla vettä eli motivaatio on täysin nollassa.
Toisaalta viikonloppu on todella kiireinen eikä täällä kotona kovin ,moni kerkeä siivoa katselemaan joten jos siirtäisi suosiolla ensviikkoon?
Huomenna lähtee isäntä ja esikoinen leirille, keskimmäinen päiväleirille, kukin omiin harrastuksiinsa siis. Minä ja kuopus lähdemme sitten sunnuntaina jääkiekkoturnaukseen. Ehkäpä keskittyisinkin siis pakkaamiseen jotta jokainen saisi pakatuksi tarvittavat tavaransa. Nuoriso saa kyllä pakata itse, mutta ehkä minun on syytä kuitenkin olla jossainmäärin tarkkana, sillä unohtuneet lääkkeet ja harrastevälineet ovat sitten liian kaukana jotta niitä voitaisiin toimitella jälkitoimituksena paikanpäälle.
Isäntä on ollut yön töissä ja vielä joutuu vetämään päivävuoron päälle hälytehtävissä joten väsynyt mies... saatanpa siis hälle tehdä pakkaukset valmiiksi ainakin suurinpiirtein. Vielä olisi illalla kuitenkin nuorison harrastuksia eli kun tulee töistä iltapäivällä, soisin menevän hänen nukkumaan hetkeksi ennemmin kuin pakata leirivehkeitä.

Diabeetikolle piti tilata tarvikejakelusta uusia neuloja ja letkuja ja sensorointivälineet. Uskoa saattaa että jälleen kerran tämä oli elämääkin suurempi vääntö. Lähetimme poliklinikalta saadun lähetteen sensorin tarpeesta ja määrästä. Olin kuitenkin unohtanut laittaa mukaan jäljennöksen epikriisistä jossa lääkäri määrää ja suunnittelee sensorointitarpeen. Tästäpä nousi taas kova haloo. Paperia piti etsiä ja faksata ja lopulta viedä erikseen tarvikejakeluun jotta täällä terveyskeskuksessa ylilääkäri voi arvioida tarvitaanko sensorointia ja antaako hän luvan tilata niitä tarvikejakeluun??? Siis täh? Diabeteslääkäri arvioi tarpeen ja määrää että sensoroidaan. Sitten pitää sairaanhoitopiirin sisällä meidän kuskata papereita ympäriinsä jotta tk ylilääkäri voi päättää sensoroidaanko??? Kuka tässä nyt siis päättää lapsen hoidosta? Ja mitä tapahtuu tässä sähköisessä tiedonsiirrossa sairaanhoitopiirin sisällä? Eikö ne käytä tuolla kaikki samaa järjestelmää ja pääse itse lukemaan mitä hoidosta on sovittu ja mitä suunniteltu? Kovaan ääneen pauhataan että reseptit muuttuu sähköiseksi ja tieto kulkee apteekkiin... meiltä kysytään lupaa saako tietoja antaa hoitpaikasta toiseen... ja SILTI me itse kuskaamme jotain papereita edes takaisin?!?!
Arvatkaapas vaan meinasiko _mennä hermot_?
OK, asia on taas melko pieni mutta kun sitä pientä asiaa pitää hoitaa koko päivän ja vielä sellaista asiaa mitä oma pieni pää ei ymmärrä... Onneksi kyse on kuitenkin siis vain sensoroinnista.
Silti jäi sellainen epävarma olo taas lapsen/nuoren hoidosta, että kuka tässä oikeastaan on se hoitava ja päättävä taho? Hirvittää ihan että ensivuonna poika täyttää 16v ja hänen pitäisi siirtyä aikuisten puolelle jossa kuulema mukaan lääkärit vaihtuu useammin ja itse on huolehdittava lähes kaiksta.

Kevät tulee kohisten ja sormia syyhyttäisi päästä jo kasvimaan kimppuun. Meidän viimekesäinen vauvarusakko on kasvanut isoksi ja majailee tuossa minun kasvimaan kupeessa yönsä, papanoista päätellen, eli meidän pitänee hieman suojata tulevaa kaalisatoa. Jänö on kuitenkin aivan ihana ja meidän Belgianjättien kaveri joten en halua ryhtyä mihinkään suuritöisiin häätöoperaatioihin. Toivottavasti meidän yhteiselo onnistuu pienin järjestelyin.

Aurinkoa toivotaan ja tilataan viikonlopulle siis!

Suunnitelmat uusiksi?

Taitaa mennä pääsiäisen suunnitelmat uusiksi. Pakkasta ja lunta piisaa ja taisivatpa luvata perjantaiksi vielä lisää lunta.
Meidän piti lähteä mökille siten että päivät oltaisiin mökkeilemässä ja yöksi mentäisiin mummon kotitalolle joka on lomahuvilana/vieraskäytössä. Mökki on perus kesämökki joten siellä on vielä kylmä yöpyä, mutta poikien piti ottaa mopot ja mönkkärit mukaan jotta pääsevät ajelemaan ja oltais grillailtu ja ehkäpä saunottu... No nyt taitaa jäädä väliin, on liikaa lunta ja liian kylmää.
Ehkä nyt lähdetään sitten kuitenkin käymään maalla... täytyisi kuitenkin mummoa ja isomummoa nähdä sekä muutamaa kummia joita tarvitaan kesän rippijuhlissa. Ehkäpä tehdään niin että yövytään sitten isomummon kaupunkiyksiössä jos mummo lähtee talolle pääsiäiseksi tai sitten tehdään ihan vaan päiväreissua. Katsotaan nyt.

Keskimmäinen, perheen prinsessa, ei enää seurustele. Neiti oli pannut suhteen poikki vedoten siihen että ovat täysin erilaisia eli ei suhteella olisi tulevaisuutta. Tottahan tuo on. Olivat kaikella tapaa kovin erilaiset nuoret. Musiikkimaku, leffat jne., mikään niistä ei mennyt yksiin. Kuitenkin ihan hieno homma että itse ymmärsi ja tajusi asian.
Nuorimmainen vei tänään päiväkotiin omilla rahoillaan ostamansa tuliaismakeisia posket innosta puhkuen ja ylpeänä ostoksistaan. Palaute oli kuitenkin melko tyly. Päiväkotiin ei saa tuoda karkkia tarjottavaksi. Voi sitä pettymyksen määrää ja tippakin toiselle silmäkulmaan nousi : ( Meille tällainen tieto oli siis aivan uusi, eipä ollut kukaan kertonut että päiväkoti on karkkivapaa. Itse halusi nimittäin ostaa tuliaiset ja oli vielä sitämieltä että joku muukin on tarjonnut karkkia. No, asia on ihan ok. Harmi vain että meille tieto ei ollut koskaan tullut ja kyllähän se paha mieli vei toki fiilikset äidiltäkin. Elämä on pettymyksien sietämistä jo pienestä pitäen. Ehkäpä tästä selvitään hengissä, mutta harmitusta kuitenkin tuli.

Minulla taitaa olla kevätväsymys. Yöt menee huonosti nukkuen, päivät väsyttää ja tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi. Mikään ei oikein edes huvita. Plääh... silti äideillä ei ole aikaa jäädä laakereille lepäilemään tai sirkus ei vaan pyöri... joten takaisin sorvi ääreen...

On lunta tulvillaan...

... taas raikas talvisää. Ja silti kevättä kohti mennään kohisten. Ei vaan huvittaisi kaivaa autoa tuolta 20cm lumen alta. Muuten tuo lumen tulo ei minua lannista.

Näinhän se arki alkoi taas ihanan viikonlopun jälkeen. Lauantaina käväistiin pikapikaa Tallinnan risteilyllä ja tuotiin kärryllinen limuja kesää varten. Muilla näky olevan muita juomia, ja meidän kärryt näyttivät jotenkin poikkeavilta.
Sunnuntai sitten treenailtiin eri lajien parissa ja tavattiin ystäviä.

Nyt sitten paluu arkisten askareiden pariin. 

Diabeetikon kanyyli oli aamutuimaan tukossa, tai paremminkin se vuosi ohitse eli insuliinit eivät menneet ihon alle. Verensokeri 19.8 ja uudet letkut ja kanyyli sekä insuliini kehiin. Toisaalta illalla olisi ollut joka tapauksessa letkujen vaihto ja säiliön täydennys.
Keskimmäisellä oli paha olo heti herättyä. Tänään ei kovasti tuota empatia pisteitä kuitenkaan herunut vaan suihkun kautta aamupalalle ja kouluun. Eilen olivat kavereiden kanssa leffassa katsomassa Nälkäpeliä ja karkkia on vedetty olan takaa ja nukkumaan mentiin taas ilman syömisiä eli karkin voimalla on vedetty lähes koko päivä. Sanoin vaan että jos ei mene ohi niin terkkarin kautta kotiin sitten. Voihan se olla toki jotain vatsatautiakin, mutta nyt kyllä epäilen ihan muuta.
Niin, ja nuorimmainen on kovin nuhainen eli viettää tänään kotipäivää koska päiväkodissa olisi ollut metsäretki päviä. Tuulista ja lumista ja melko kylmää, joten niiskutelkoon tämän päivän sisätiloissa kuitenkin. D-vitamiinia isonnetuin annoksin ja sinkkiä. Niin ja teetä, timjamiteetä. Näillä nujerramme tämän nuhapöpön.

Iltapäiväteetä

Toimin tämän kaiken sirkuksen pyörityksen ohessa buzzadorina. Buzzador pääsee kokeilemaan uutuus tuotteita erilaisissa kampanjoissa, ja testattuaan ITSE ensin tuotetta, suosittelemaan sitä ystävilleen, mikäli katsoo seisovansa tuotteen takana.

Tällä kertaa buzzaan Liptonin pyramidi pusseissa olevia teelaatuja. Kokeilussa ovat seuraavat teelaadut;

green tea mandarin orange, earl grey sekä forest fruit. Jokaiselle näille teelle löytyi paikkansa meidän perheessä. Meillä juodaan teetä päivittäin useamman kupillisen verran ja tavallisesti siis irtoteetä kaupan pusseista tai itse kerätyistä yrteistä. Nämä pussiteet valloittivat täysin perheemme ja jokainen löysi oman suosikkinsa. Mikä parasta nämä teet kulkevat mukana helposti niin jäähallille kuin urheilukentille joissa me vanhemmat vietämme suurimman osan aikaa arki-illoista, lasten harrastusten parissa.
Tätä kautta olen myös jakanut useamman pussin maistiaisiksi kotiin muille vanhemmille ja teepussit ovat saaneet loistavan vastaanoton. Maistiaisiakin on urheilukentän laidalla jo pidetty paikanpäällä. Koleat kevät kelit ovat otollista aikaa tarjotulle teekupposelle lähes jokaiselle.

Tänään teekutsuilla oli pari  hyvää ystävää. Ihana hengäthää hetki aikuisessa seurassa ja nauttia iltäpäiväteestä (joka oikeasti piristi kuin iltapäivä kahvit konsanaan).
Pienet korvapuustit siinä kupposen sivussa tietenkin.

Oikeasti teki todella hyvää purkaa viime viikkojen tapahtumia ystävien kanssa. Omat peikot pienenivät kummasti kun asioita sai pohdittua ääneen. Kokonaisuudessaan siis iltapäiväteestä jäi HYVÄ MAKU suuhun.

Voi itku!

Mitä minä teen tuon meidän esikoisen kanssa? Eikö kohta 15v täyttävän nuoren miehen pitäisi pikkuhiljaa itsenäistyä ja oppia huolehtimaan omista tavaroista, ja ennen kaikkea terveydestä? Ja samalla tässä voinen suitsia itseäni, sillä olenhan kotiäiti enkä kykene jatkuvasti vahtimaan ja huolehtimaan...

Niin, siis herralla on insuliinipumppu jäänyt kotiin!!! On käynyt klo 8 suihkussa, sen huomioin ja muistan, ja sen jälkeen ei ole pumppua sitten laittanutkaan kiinni. Kello on nyt 10.33. Laitoin jo viestiä pojalle itselleen, että pistäisi kynällä (joka pitäisi olla varalta repussa) ja siskolleen, että etsisi veljensä välitunnilla ja käskisi soittamaan kotiin (saadakseen ohjeita jne). Mieheni lähti sitten ruokatunnilla koululle etsimään poikaa... jotta saataisiin kytkettyä se pumppuun. Ilman perusinsuliinia tuo menee nopeasti ketoosiin ja mitä ilmeisemmin kaveri ei tunne minkäänlaisia oireita tällä hetkellä ?!? Oli illalle muita suunnitelmia kuin lähteä sairaalaan tippaan jos ketoarvot nousevat kovastikkin.
Voi että mua suututtaa!!! Ja harmittaa!!! Onneksi olen yksin kotona.
Minua oikeasti surettaa todella kovasti tämän lapsen huolimattomuus. Ok, taustalla on tarkkaavaisuushäiriö mutta kun aikaisemmin diabeteksen hoitaminen on sujunut ihan ok, ja viime aikaiset tulokset ovat olleet loistavia ja ennenkaikkea se että tällaiset unohdukset ovat oikeasti VAKAVIA.

Hengitä syvään ja rauhoitu....

Onneksi olen sitten kuitenkin se kotiäiti sillä muussa tapauksessa tuo pumpun kotiin jääminen olisi jäänyt huomaamatta (toivottavasti) ajoissa.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤      ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤   ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Kello on nyt 10.50 ja mieheni on juuri toimittamassa pumppua pojalle, pikkusiskon avustamana. Toivottavasti vs on vielä mittarilla sillä korjaamisen kuitenkin poika osaa omatoimisesti ihan hienosti. Toivon todella kovasti että tästä selvittäisiin pelkällä säikähdyksellä!

Kriisi

Nyt pukkaa kriisiä olan takaa. Ei mitään vakavimmista vakavimpaa, mutta kriisi kuin kriisi.

Ihan näinäpäivinä tulee 39v plakkariin eli eikös silloin käydä sitä neljättä kymmentä ikävuotta? Kieltämättä jonkin moista pohdintaa tämä ikä aiheuttaa vaikka numerot sinällään eivät sitä teekkään. Tässäkö tää nyt oli? Mitä on vielä tekemättä? Pitäisikö laittaa elämää remonttiin vai mennä tällä? Just tätä kaikkea pohdintaa mihin ei ole olemassa edes järkeviä vastauksia.

Ja sitten toinen kriisi. Kesällä 14v täyttävä tyttäreni ilmoitti seurustelevansa. Järkevä tyttö, oman pään omaava, ja kaikenlaisista vaaroista jne. tietävä. Juu... mutta kun mä muistan kyllä millaista se oli ja siksi en todellakaan ole luottavaisin mielin. Mielestäni kaiken mahdollisen ja tarpeellisen olen opettanut, opastanut, kiristänyt ja vannotuttanut... ja silti!!!! Tässä olen nyt "saarnannut" viimeiset päivät siitä mitä saa ja mitä EI saa tehdä jne. Eikä oma olo ole silti yhtään parempi asian suhteen. Ei se olekkaan niin helppoa kun omalle kohdalle osuu.

APUA!

Luminen maanantai

Maanantai ei ole se viikon paras päivä, sanotaan. Allekirjoitan tämän omalta kohdaltani. Tilannetta ei juurikaan paranna ulkona vallitseva lumipyry. Auto piti kaivaa taas lumen alta esiin kun lähti nuorimmaista viemään esikouluun. Ehkäpä viikonlopun aurinkoiset hetket ja vesisateiset hetket antoivat odottaa hieman muuta kuin useamman sentin lumikerrosta. Enkä jaksa nyt edes innostua ajatuksesta että uusi lumi sulattaa nopeammin vanhaa pois...

Sunnuntaina vietimme miehen kanssa laatuaikaa kahden... kirkossa. Esikoisen rippikoulun järjestämä vanhempien kutsujumalanpalvelus (vai mitenkähän tuo nyt sitten sanotaan). Tarkoituksena oli perehdyttää vanhemmat tähän uuteen jumalanpalveluskaavaan ja lisäksi oli infotilaisuus rippipäivästä vanhemmille. Mietittiin isännän kanssa että tämä oli varmaan reiluun puoleen vuoteen ainoa hetki jonka vietimme kahden, ilman lapsia.

Tänään alkoi myös isompien koulussa lukukauden viimeinen jakso. Eli taas ei ole minkäänlaista mielikuvaa moneltako kukakin tulee, saati moneenko menee. Toivottavasti itse osaavat huolehtia ja se on tarkoituskin toki, mutta yhden kotiavaimen taktiikalla pyrin olemaan kotona kun koululaiset tulevat kotiin.
Meillä on vanhanaikaiset lukot ovissa joten niihin lisäavaimien hankinta on jätetty pois tehtävät listalta ja listalla olisi kokonaan lukkojen vaihto. Kuitenkin se on sen verran kallis operaatio että sitä on vain lykätty ja lykätty... kunnes se jonain päivänä on pakko tehdä.
Kuten tiskikoneen hankinta... joku päivä se on tehtävä. Alkuinnostuksen jälkeen en ole enää "jaksanut" panostaa sen valintaan. Vertaileminen ja pohtiminen... EN OSAA PÄÄTTÄÄ joten meillä ei edelleenkään ole tiskikonetta, ei edes tilauksessa.

Auringonpaistetta odotellessa!

Maanantaina olohuoneemme valtasi biljardi. Päätimme isännän kanssa hommata pleikkareita ja muita pelikonsoleita uhmaamaan jotain toisenlaista yhteistä tekemistä.
Pöytä ei ole täysimittainen, eli on hieman pienempi kuin isoimmat. Pöytä ei ole myöskään kivipöytä vaan halvempi kalustelevystä tehty (vaikka näitä ei koskaan meille pitänyt tulla). Eikä se ole edes valkoinen (vaikka kaiken mitä olohuoneeseen sai tulla, piti olla valkoista). Silti olen tyytyväinen hankintaan ja tyytyväinen kompromisseihin joita sisustusmakuni piti tekemän.
Peli on koonnut näinä jokaisena iltana koko perheen kasaan pelaamaan yhdessä ja erikseen ja joukkueina ja yksilöinä. Tiskivuorotkin on jaettu leikkisästi pelitulosten mukaan. Samoin on nuorison ruotsin kokeisiin lukeminen sujunut leikkisästi pelaamisen lomassa, jossa koko perheen voimin on kuulusteltu sanoja ja kerrattu kielioppia. Jopa siis kranttu 13v neiti on ollut kanssamme olohuoneessa!!!

Tänään olisi myös vanhempainilta koulunsa syksyllä aloittavien vanhemmille. Kuopuksen vuoro siis astua koulutielle syksyllä ja edellisestä ekaluokkalaisesta onkin kohta sen 7v aikaa eli täytynee mennä kertaamaan.
Se olisikin ollut viikon ainoa vapaa ilta. Hyvään tarkoitukseen kuitenkin toivon mukaan ilta kuluu. En kyllä tosin ole mikään vanhempainilta fani ja luulen että en ole edes ainoa laatuani. Kuitenkin edelliset lapset aloittivat koulutiensä toisessa koulussa joten pakko se on mennä kuuntelemaan mitä tässä koulussa on tapana tehdä ja miten toimia.

Perjantai

Ei pöllömpi aamu, sanoi eskarilainen aamupalapöydässä ja olen aivan samaa mieltä. Perjantait ovat kaikesta kiireellisyydestään huolimatta ihania.

Perinteisesti meillä on perjantai siivouspäivä. Vaihtelevalla menestyksellä sitten siivotaan ja tietenkin tarveharkintaa käyttäen. Lapset käyvät myös joka toinen perjantai isovanhemmilla siivoamassa ja saavat tästä herkkujen lisäksi pientä taskurahaa. Vanhimman tehtävänä on lisäksi isovanhempien pihan lumen kolaus talvella ja nurmikon leikkaus kesällä.

Näinhän siinä kävi että esikoiselle nousi kuume. Lisäksi löytyy nuhaa ja yskääkin. Epäilen kuitenkin että ei olisi A-virusta koska meillä on rokotteet eikä kuumekkaan noussut yli 38,8 eli olisiko jotain muuta virusta sitten?
Ensimmäistä kertaa ollaan saatu pidettyä verensokerit alle 10 ja iso kiitos kuuluu tuolle tammikuussa laitetulle insuliinipumpulle. Tuon pumpun ansioista on nyt myös tuon nuoren miehen alun pitkäaikaissokeri saatu 8 pintaan, sen huidellessa pahimmillaan jo lähes kympissä. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että viimeisimmässä silmänpohjien kuvauksessa oli toisessa silmässä havaittavissa jotain muutosta. Se mitä ja minkälaista, odottaa edelleen toisen lääkärin lausuntoa.

Illalla olisi lasten harrasteita pariinkin eri otteeseen ja siinä välissä ajattelimme miehen kanssa käydä katsastamassa niitä tiskikoneita ihan livenä. Kovasti minua ihmetyttää se, että netissä kun koneita vertailee, löytyy kovasti ja tarkkoja tietoja, mutta ei yhtään sellaista kuvaa, missä olisi tiskikone luukku auki. Mielestäni kuitenkin sisältökin on aika tärkeä. Kyllä tämä kuitenkin tuntuu ihan loputtomalta suolta, vertailla näitä koneita keskenään. Jos olisi rahaa käytössä rajattomasti, valinta olisikin helppo.

Nyt kuitenkin matot keväthangille ja lattian pesuun.
Ikkunalla ensimmäiset auringonkukan versot jo nousivat, mutta ne menee vielä leivän päälisiksi.

Voihan pöh

Viikonloppuna messuili tämä äiti nuorison kanssa ja pakko sanoa että on tuo bmx pyöräily hurja laji. Jaksoi sitä katsoa useammankin kisan ja ennenkaikkea ... laatuaikaa nuorten kanssa.
Nuorimmaisen viikonloppu meni jääkiekkoillessa, sekä treenatessa että pelatessa.

Mutta sitten se ihana arki....

 Ensimmäisenä oireili läppäri. Pimeni ja jumitti. Tottakai tällä koneella on minun kaikki ihanat valokuvat ja ei, ei tietenkään mitään varmuuskopioita. Kiiruusti siis kauppaan hankkimaan ulkoinen muisti (179e). Nyt on kuvat ja tärkeät tiedostot tallessa ja kone toimii. Vaati akun poiston ja jonkinlaisen buuttauksen. Tosin tökkii edelleen  eli ehtoopuolella vissiin mennään jokatapauksessa.

Tiistai-illan kunniaksi rakas tiskikoneeni lakkasi toimimasta. Kyseessä on kuitenkin 16v vanha kone joten korjaajaa sille ei enää tilattu, tosin mies teki pientä  tutkivaa työtä koneen takapuolella. Ilmeisesti vika on veden otossa ja sähköpuolella. Nyyh... tämä kone on pessyt jokaisen lapseni ensilusikat, juhlien kakkulautaset ja paljon paljon muuta... Meillä oli hyvä ja lämmin suhde.
Ja uuden hankinta sitten.... se ei olekkaan helppoa hommaa ei. Haluaisin ekologisen, ison, hiljaisen A+++ luokkaa olevan koneen mutta sellainen maksaa toista tonnia. Ei yhden duunarin taloudella ole sellaiseen varaa, ei vaikka sen perustelisi sillä että se säästää vettä ja sähköä. Eikä sitä konetta mennä edes kaupasta hakemaan. Sehän pitää ensin tilata ja toimitusajat vaihelevat 5pv-2viikon välillä.
Tuskaa tuottaa eniten kuitenkin tämä päättäminen mallista ja merkistä. Hyvää ei saa ilmeisestikkään halvalla mutta kalliiseen ja parhaaseenkaan ei ole varaa.
Teki niin tai näin niin menee varmaankin väärinpäin.

Nyt kuitenkin pyykin pariin. 14v diabeetikko on kotona huonovointisena ja kalvakkana. Pitäkäämme siis peukut pysytssä sen puoleen että mikään tauti ei nyt iskisi.

Aamuaurinko tältä aamulta!

Näin se alkaa ...

Miksi aina ei voisi olla perjantai.... Isommat lapset ovat koulussa, nuorimmainen eskarissa, laskut maksettu, pyykkikone ja tiskikone päällä ja nyt on omaa aikaa kahvikupin kanssa.

Jos olisin fiksu, menisin pienille päiväunille. Esikoinen herätti klo 04.15 kun insuliinipumppu hälytti "ei annostelua" hälytystä. Siinä sitten pohdimme kohta 15v sällin kanssa aamuyön tunteina että pitäisikö letkut vaihtaa vai yritetäänkö saada annostelemaan vielä jotenkin muuten. Lisäsimme perus annokseen yksikön ja kone lähti onneksi taas toimimaan. Aamulla olisi kuitenkin  kanyylin ja letkujen vaihto. Jokatapauksessa yö unet olivat keskeytyneet, eikä uni enää tullut minulle. Onneksi tuollaisella murkulla ei ole noita uni ongelmia!
Sitäpaitsi isännän herätyskello soi tuosta n. tunnin päästä joten eipä siinä olisi paljon nukuttu kuitenkaan. Toisaalta tämä herkkäunisuus on ollut diabeetikon kanssa eläessä ihan hyvä, toisaalta oman jaksamisen kannalta huono.

Tässä olisi vielä edessä kauppareissu ennen kuin haen nuorimmaisen esikoulusta. Pitäisi myös paikata tämän nuorimmaisen neljät housut jotka mystisesti reikiintyvät tuolla päiväkodissa polvista ?!? Joskus mietin, että onko tässä housujen paikkaamisessa mitään järkeä mutta ekoloogisuuden nimissä ja ihan rahapolitiikan kannaltakin, en voi ostaa joka viikko uusia housuja! Isommista oppineena... tiedän... että tämä on onneksi vain taas joku vaihe. Tulee vielä sekin aika kun housut pysyvät polvista ehjinä... tosin se ei taida olla vielä pariin vuoteen.

Perjantai ilta... meillä se on vielä harrasteiden täyttämä ja suhteellisen kiireinen arki-ilta. Ensin on vanhimman ja keskimmäisen miekkailutunnit, sitten vanhimman ja isänsä palloilut jotka kestävät aina 21.30 asti. Nuomimmaisella on illalla kaverin synttärit. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä että minulle jää illastakin tunti täysin omaa aikaa, sillä yhden auton taktiikalla on valjasettava isovanhemmatkin kuskaamaan.
Jotenkin olin ajatellut että kuppi hyvää teetä, suklaata ja kasvonaamio... jos vain jaksan.