Ihan näinäpäivinä tulee 39v plakkariin eli eikös silloin käydä sitä neljättä kymmentä ikävuotta? Kieltämättä jonkin moista pohdintaa tämä ikä aiheuttaa vaikka numerot sinällään eivät sitä teekkään. Tässäkö tää nyt oli? Mitä on vielä tekemättä? Pitäisikö laittaa elämää remonttiin vai mennä tällä? Just tätä kaikkea pohdintaa mihin ei ole olemassa edes järkeviä vastauksia.
Ja sitten toinen kriisi. Kesällä 14v täyttävä tyttäreni ilmoitti seurustelevansa. Järkevä tyttö, oman pään omaava, ja kaikenlaisista vaaroista jne. tietävä. Juu... mutta kun mä muistan kyllä millaista se oli ja siksi en todellakaan ole luottavaisin mielin. Mielestäni kaiken mahdollisen ja tarpeellisen olen opettanut, opastanut, kiristänyt ja vannotuttanut... ja silti!!!! Tässä olen nyt "saarnannut" viimeiset päivät siitä mitä saa ja mitä EI saa tehdä jne. Eikä oma olo ole silti yhtään parempi asian suhteen. Ei se olekkaan niin helppoa kun omalle kohdalle osuu.
APUA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti