Maanantaina olohuoneemme valtasi biljardi. Päätimme isännän kanssa hommata pleikkareita ja muita pelikonsoleita uhmaamaan jotain toisenlaista yhteistä tekemistä.
Pöytä ei ole täysimittainen, eli on hieman pienempi kuin isoimmat. Pöytä ei ole myöskään kivipöytä vaan halvempi kalustelevystä tehty (vaikka näitä ei koskaan meille pitänyt tulla). Eikä se ole edes valkoinen (vaikka kaiken mitä olohuoneeseen sai tulla, piti olla valkoista). Silti olen tyytyväinen hankintaan ja tyytyväinen kompromisseihin joita sisustusmakuni piti tekemän.
Peli on koonnut näinä jokaisena iltana koko perheen kasaan pelaamaan yhdessä ja erikseen ja joukkueina ja yksilöinä. Tiskivuorotkin on jaettu leikkisästi pelitulosten mukaan. Samoin on nuorison ruotsin kokeisiin lukeminen sujunut leikkisästi pelaamisen lomassa, jossa koko perheen voimin on kuulusteltu sanoja ja kerrattu kielioppia. Jopa siis kranttu 13v neiti on ollut kanssamme olohuoneessa!!!

Tänään olisi myös vanhempainilta koulunsa syksyllä aloittavien vanhemmille. Kuopuksen vuoro siis astua koulutielle syksyllä ja edellisestä ekaluokkalaisesta onkin kohta sen 7v aikaa eli täytynee mennä kertaamaan.
Se olisikin ollut viikon ainoa vapaa ilta. Hyvään tarkoitukseen kuitenkin toivon mukaan ilta kuluu. En kyllä tosin ole mikään vanhempainilta fani ja luulen että en ole edes ainoa laatuani. Kuitenkin edelliset lapset aloittivat koulutiensä toisessa koulussa joten pakko se on mennä kuuntelemaan mitä tässä koulussa on tapana tehdä ja miten toimia.