Onko pakko jos ei halua?

Nimittäin siivota? Perjantai ja siivouspäivä ja ulkona sataa kaatamalla vettä eli motivaatio on täysin nollassa.
Toisaalta viikonloppu on todella kiireinen eikä täällä kotona kovin ,moni kerkeä siivoa katselemaan joten jos siirtäisi suosiolla ensviikkoon?
Huomenna lähtee isäntä ja esikoinen leirille, keskimmäinen päiväleirille, kukin omiin harrastuksiinsa siis. Minä ja kuopus lähdemme sitten sunnuntaina jääkiekkoturnaukseen. Ehkäpä keskittyisinkin siis pakkaamiseen jotta jokainen saisi pakatuksi tarvittavat tavaransa. Nuoriso saa kyllä pakata itse, mutta ehkä minun on syytä kuitenkin olla jossainmäärin tarkkana, sillä unohtuneet lääkkeet ja harrastevälineet ovat sitten liian kaukana jotta niitä voitaisiin toimitella jälkitoimituksena paikanpäälle.
Isäntä on ollut yön töissä ja vielä joutuu vetämään päivävuoron päälle hälytehtävissä joten väsynyt mies... saatanpa siis hälle tehdä pakkaukset valmiiksi ainakin suurinpiirtein. Vielä olisi illalla kuitenkin nuorison harrastuksia eli kun tulee töistä iltapäivällä, soisin menevän hänen nukkumaan hetkeksi ennemmin kuin pakata leirivehkeitä.

Diabeetikolle piti tilata tarvikejakelusta uusia neuloja ja letkuja ja sensorointivälineet. Uskoa saattaa että jälleen kerran tämä oli elämääkin suurempi vääntö. Lähetimme poliklinikalta saadun lähetteen sensorin tarpeesta ja määrästä. Olin kuitenkin unohtanut laittaa mukaan jäljennöksen epikriisistä jossa lääkäri määrää ja suunnittelee sensorointitarpeen. Tästäpä nousi taas kova haloo. Paperia piti etsiä ja faksata ja lopulta viedä erikseen tarvikejakeluun jotta täällä terveyskeskuksessa ylilääkäri voi arvioida tarvitaanko sensorointia ja antaako hän luvan tilata niitä tarvikejakeluun??? Siis täh? Diabeteslääkäri arvioi tarpeen ja määrää että sensoroidaan. Sitten pitää sairaanhoitopiirin sisällä meidän kuskata papereita ympäriinsä jotta tk ylilääkäri voi päättää sensoroidaanko??? Kuka tässä nyt siis päättää lapsen hoidosta? Ja mitä tapahtuu tässä sähköisessä tiedonsiirrossa sairaanhoitopiirin sisällä? Eikö ne käytä tuolla kaikki samaa järjestelmää ja pääse itse lukemaan mitä hoidosta on sovittu ja mitä suunniteltu? Kovaan ääneen pauhataan että reseptit muuttuu sähköiseksi ja tieto kulkee apteekkiin... meiltä kysytään lupaa saako tietoja antaa hoitpaikasta toiseen... ja SILTI me itse kuskaamme jotain papereita edes takaisin?!?!
Arvatkaapas vaan meinasiko _mennä hermot_?
OK, asia on taas melko pieni mutta kun sitä pientä asiaa pitää hoitaa koko päivän ja vielä sellaista asiaa mitä oma pieni pää ei ymmärrä... Onneksi kyse on kuitenkin siis vain sensoroinnista.
Silti jäi sellainen epävarma olo taas lapsen/nuoren hoidosta, että kuka tässä oikeastaan on se hoitava ja päättävä taho? Hirvittää ihan että ensivuonna poika täyttää 16v ja hänen pitäisi siirtyä aikuisten puolelle jossa kuulema mukaan lääkärit vaihtuu useammin ja itse on huolehdittava lähes kaiksta.

Kevät tulee kohisten ja sormia syyhyttäisi päästä jo kasvimaan kimppuun. Meidän viimekesäinen vauvarusakko on kasvanut isoksi ja majailee tuossa minun kasvimaan kupeessa yönsä, papanoista päätellen, eli meidän pitänee hieman suojata tulevaa kaalisatoa. Jänö on kuitenkin aivan ihana ja meidän Belgianjättien kaveri joten en halua ryhtyä mihinkään suuritöisiin häätöoperaatioihin. Toivottavasti meidän yhteiselo onnistuu pienin järjestelyin.

Aurinkoa toivotaan ja tilataan viikonlopulle siis!

Suunnitelmat uusiksi?

Taitaa mennä pääsiäisen suunnitelmat uusiksi. Pakkasta ja lunta piisaa ja taisivatpa luvata perjantaiksi vielä lisää lunta.
Meidän piti lähteä mökille siten että päivät oltaisiin mökkeilemässä ja yöksi mentäisiin mummon kotitalolle joka on lomahuvilana/vieraskäytössä. Mökki on perus kesämökki joten siellä on vielä kylmä yöpyä, mutta poikien piti ottaa mopot ja mönkkärit mukaan jotta pääsevät ajelemaan ja oltais grillailtu ja ehkäpä saunottu... No nyt taitaa jäädä väliin, on liikaa lunta ja liian kylmää.
Ehkä nyt lähdetään sitten kuitenkin käymään maalla... täytyisi kuitenkin mummoa ja isomummoa nähdä sekä muutamaa kummia joita tarvitaan kesän rippijuhlissa. Ehkäpä tehdään niin että yövytään sitten isomummon kaupunkiyksiössä jos mummo lähtee talolle pääsiäiseksi tai sitten tehdään ihan vaan päiväreissua. Katsotaan nyt.

Keskimmäinen, perheen prinsessa, ei enää seurustele. Neiti oli pannut suhteen poikki vedoten siihen että ovat täysin erilaisia eli ei suhteella olisi tulevaisuutta. Tottahan tuo on. Olivat kaikella tapaa kovin erilaiset nuoret. Musiikkimaku, leffat jne., mikään niistä ei mennyt yksiin. Kuitenkin ihan hieno homma että itse ymmärsi ja tajusi asian.
Nuorimmainen vei tänään päiväkotiin omilla rahoillaan ostamansa tuliaismakeisia posket innosta puhkuen ja ylpeänä ostoksistaan. Palaute oli kuitenkin melko tyly. Päiväkotiin ei saa tuoda karkkia tarjottavaksi. Voi sitä pettymyksen määrää ja tippakin toiselle silmäkulmaan nousi : ( Meille tällainen tieto oli siis aivan uusi, eipä ollut kukaan kertonut että päiväkoti on karkkivapaa. Itse halusi nimittäin ostaa tuliaiset ja oli vielä sitämieltä että joku muukin on tarjonnut karkkia. No, asia on ihan ok. Harmi vain että meille tieto ei ollut koskaan tullut ja kyllähän se paha mieli vei toki fiilikset äidiltäkin. Elämä on pettymyksien sietämistä jo pienestä pitäen. Ehkäpä tästä selvitään hengissä, mutta harmitusta kuitenkin tuli.

Minulla taitaa olla kevätväsymys. Yöt menee huonosti nukkuen, päivät väsyttää ja tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi. Mikään ei oikein edes huvita. Plääh... silti äideillä ei ole aikaa jäädä laakereille lepäilemään tai sirkus ei vaan pyöri... joten takaisin sorvi ääreen...

On lunta tulvillaan...

... taas raikas talvisää. Ja silti kevättä kohti mennään kohisten. Ei vaan huvittaisi kaivaa autoa tuolta 20cm lumen alta. Muuten tuo lumen tulo ei minua lannista.

Näinhän se arki alkoi taas ihanan viikonlopun jälkeen. Lauantaina käväistiin pikapikaa Tallinnan risteilyllä ja tuotiin kärryllinen limuja kesää varten. Muilla näky olevan muita juomia, ja meidän kärryt näyttivät jotenkin poikkeavilta.
Sunnuntai sitten treenailtiin eri lajien parissa ja tavattiin ystäviä.

Nyt sitten paluu arkisten askareiden pariin. 

Diabeetikon kanyyli oli aamutuimaan tukossa, tai paremminkin se vuosi ohitse eli insuliinit eivät menneet ihon alle. Verensokeri 19.8 ja uudet letkut ja kanyyli sekä insuliini kehiin. Toisaalta illalla olisi ollut joka tapauksessa letkujen vaihto ja säiliön täydennys.
Keskimmäisellä oli paha olo heti herättyä. Tänään ei kovasti tuota empatia pisteitä kuitenkaan herunut vaan suihkun kautta aamupalalle ja kouluun. Eilen olivat kavereiden kanssa leffassa katsomassa Nälkäpeliä ja karkkia on vedetty olan takaa ja nukkumaan mentiin taas ilman syömisiä eli karkin voimalla on vedetty lähes koko päivä. Sanoin vaan että jos ei mene ohi niin terkkarin kautta kotiin sitten. Voihan se olla toki jotain vatsatautiakin, mutta nyt kyllä epäilen ihan muuta.
Niin, ja nuorimmainen on kovin nuhainen eli viettää tänään kotipäivää koska päiväkodissa olisi ollut metsäretki päviä. Tuulista ja lumista ja melko kylmää, joten niiskutelkoon tämän päivän sisätiloissa kuitenkin. D-vitamiinia isonnetuin annoksin ja sinkkiä. Niin ja teetä, timjamiteetä. Näillä nujerramme tämän nuhapöpön.

Iltapäiväteetä

Toimin tämän kaiken sirkuksen pyörityksen ohessa buzzadorina. Buzzador pääsee kokeilemaan uutuus tuotteita erilaisissa kampanjoissa, ja testattuaan ITSE ensin tuotetta, suosittelemaan sitä ystävilleen, mikäli katsoo seisovansa tuotteen takana.

Tällä kertaa buzzaan Liptonin pyramidi pusseissa olevia teelaatuja. Kokeilussa ovat seuraavat teelaadut;

green tea mandarin orange, earl grey sekä forest fruit. Jokaiselle näille teelle löytyi paikkansa meidän perheessä. Meillä juodaan teetä päivittäin useamman kupillisen verran ja tavallisesti siis irtoteetä kaupan pusseista tai itse kerätyistä yrteistä. Nämä pussiteet valloittivat täysin perheemme ja jokainen löysi oman suosikkinsa. Mikä parasta nämä teet kulkevat mukana helposti niin jäähallille kuin urheilukentille joissa me vanhemmat vietämme suurimman osan aikaa arki-illoista, lasten harrastusten parissa.
Tätä kautta olen myös jakanut useamman pussin maistiaisiksi kotiin muille vanhemmille ja teepussit ovat saaneet loistavan vastaanoton. Maistiaisiakin on urheilukentän laidalla jo pidetty paikanpäällä. Koleat kevät kelit ovat otollista aikaa tarjotulle teekupposelle lähes jokaiselle.

Tänään teekutsuilla oli pari  hyvää ystävää. Ihana hengäthää hetki aikuisessa seurassa ja nauttia iltäpäiväteestä (joka oikeasti piristi kuin iltapäivä kahvit konsanaan).
Pienet korvapuustit siinä kupposen sivussa tietenkin.

Oikeasti teki todella hyvää purkaa viime viikkojen tapahtumia ystävien kanssa. Omat peikot pienenivät kummasti kun asioita sai pohdittua ääneen. Kokonaisuudessaan siis iltapäiväteestä jäi HYVÄ MAKU suuhun.