Toisaalta viikonloppu on todella kiireinen eikä täällä kotona kovin ,moni kerkeä siivoa katselemaan joten jos siirtäisi suosiolla ensviikkoon?
Huomenna lähtee isäntä ja esikoinen leirille, keskimmäinen päiväleirille, kukin omiin harrastuksiinsa siis. Minä ja kuopus lähdemme sitten sunnuntaina jääkiekkoturnaukseen. Ehkäpä keskittyisinkin siis pakkaamiseen jotta jokainen saisi pakatuksi tarvittavat tavaransa. Nuoriso saa kyllä pakata itse, mutta ehkä minun on syytä kuitenkin olla jossainmäärin tarkkana, sillä unohtuneet lääkkeet ja harrastevälineet ovat sitten liian kaukana jotta niitä voitaisiin toimitella jälkitoimituksena paikanpäälle.
Isäntä on ollut yön töissä ja vielä joutuu vetämään päivävuoron päälle hälytehtävissä joten väsynyt mies... saatanpa siis hälle tehdä pakkaukset valmiiksi ainakin suurinpiirtein. Vielä olisi illalla kuitenkin nuorison harrastuksia eli kun tulee töistä iltapäivällä, soisin menevän hänen nukkumaan hetkeksi ennemmin kuin pakata leirivehkeitä.
Diabeetikolle piti tilata tarvikejakelusta uusia neuloja ja letkuja ja sensorointivälineet. Uskoa saattaa että jälleen kerran tämä oli elämääkin suurempi vääntö. Lähetimme poliklinikalta saadun lähetteen sensorin tarpeesta ja määrästä. Olin kuitenkin unohtanut laittaa mukaan jäljennöksen epikriisistä jossa lääkäri määrää ja suunnittelee sensorointitarpeen. Tästäpä nousi taas kova haloo. Paperia piti etsiä ja faksata ja lopulta viedä erikseen tarvikejakeluun jotta täällä terveyskeskuksessa ylilääkäri voi arvioida tarvitaanko sensorointia ja antaako hän luvan tilata niitä tarvikejakeluun??? Siis täh? Diabeteslääkäri arvioi tarpeen ja määrää että sensoroidaan. Sitten pitää sairaanhoitopiirin sisällä meidän kuskata papereita ympäriinsä jotta tk ylilääkäri voi päättää sensoroidaanko??? Kuka tässä nyt siis päättää lapsen hoidosta? Ja mitä tapahtuu tässä sähköisessä tiedonsiirrossa sairaanhoitopiirin sisällä? Eikö ne käytä tuolla kaikki samaa järjestelmää ja pääse itse lukemaan mitä hoidosta on sovittu ja mitä suunniteltu? Kovaan ääneen pauhataan että reseptit muuttuu sähköiseksi ja tieto kulkee apteekkiin... meiltä kysytään lupaa saako tietoja antaa hoitpaikasta toiseen... ja SILTI me itse kuskaamme jotain papereita edes takaisin?!?!
Arvatkaapas vaan meinasiko _mennä hermot_?
OK, asia on taas melko pieni mutta kun sitä pientä asiaa pitää hoitaa koko päivän ja vielä sellaista asiaa mitä oma pieni pää ei ymmärrä... Onneksi kyse on kuitenkin siis vain sensoroinnista.
Silti jäi sellainen epävarma olo taas lapsen/nuoren hoidosta, että kuka tässä oikeastaan on se hoitava ja päättävä taho? Hirvittää ihan että ensivuonna poika täyttää 16v ja hänen pitäisi siirtyä aikuisten puolelle jossa kuulema mukaan lääkärit vaihtuu useammin ja itse on huolehdittava lähes kaiksta.
Kevät tulee kohisten ja sormia syyhyttäisi päästä jo kasvimaan kimppuun. Meidän viimekesäinen vauvarusakko on kasvanut isoksi ja majailee tuossa minun kasvimaan kupeessa yönsä, papanoista päätellen, eli meidän pitänee hieman suojata tulevaa kaalisatoa. Jänö on kuitenkin aivan ihana ja meidän Belgianjättien kaveri joten en halua ryhtyä mihinkään suuritöisiin häätöoperaatioihin. Toivottavasti meidän yhteiselo onnistuu pienin järjestelyin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti