Ihana keväinen sade. Siitepöly on siis laskeutunut maan pinnalle. Aina puhutaan siitä, että sateen jälkeen on allergisen helpompi hengitellä. Näin ei kyllä ole ainakaan meillä. Ehkä sateen aikana on hyvä juu... mutta tänään, sateen jälkeen olemme taas entistä tukkoisempia.
Sateen jälkeisen "puhtauden" innoittamana päädyin pesemään keittiön ikkunat ja ikkunalaudat ja karmit ja siitä sitten mentiin seiniin, verhoihin ja verhotankoihin. No kaiken pesin ja puunasin ja ripustin uudet verhot ja mitäs tässä iltateetä nauttiessani huomaankaan? OMA KÄDENJÄLKI keskellä ikkunaa ja tietenkin sisäikkunan välissä.... Nyt vähän ketuttaa sillä jotta tuonne väliin pääsee, pitää ruuvata salusiinitanko irti ja paljon muuta siirtää (pannukokoelma joka roikkuu katossa ikkunan edessä) jne. Taisin siinä tikkailla seistessäni vähän horjahtaa ja unohtaa siivota jäljet. Ehkä mä tässä jokupäivä sen vielä pyyhin...
Käytin muuten auton tänään vuosihuollossa. Olen aina naureskellut näille "kimppa diili" ja muille diili mainoksille ja nyt sitten käytin auton sellaiessa diilihuollossa. Aivan loistava homma. Huolto olis maksanut 208e mutta me maksoimme siitä 47e ja kaikki toimi ihan niinkuin ennenkin. Oli sen verran helppo ja mukava huoltopaikka että heillekkin taisi olla hyvä diili, sillä taidamme jatkossakin käyttää ko firman palveluja mikäli ei uutta hyvää diiliä pukkaa. Nyt pitää vielä hoitaa auton ilmastointi kuntoon. Siinä tuntuu olevan jotain vikaa. Olisivat varmaan katsoneet senkin tuolla, mutta olin ilmastointihuollon jo varannut erikseen aikaisemmin.
Niin ja kerkesin muutes kiilloittamaan vähän kahvilusikoitakin jotka todellakin olivat sen tarpeessa. Saavat sitten mummot ja isomummo hopealusikoilla kaffetta hämmennellä tulevissa juhlissa.
Tavallisen perheen arkea. Oman lisänsä tuovat perheemme nuoret joilla toisella on diabetes ja toisella ongelmia jalan epämuodostuman vuoksi. Nuorimmainen painii allergioidensa kanssa. Isä on välittävä ja ihana, mutta paljon töissä eli tätä sirkusta pyörittää tällainen tavan äiti.
tiistai 29. toukokuuta 2012
torstai 24. toukokuuta 2012
Juhlia
Kyllä tämä toukokuu on vaan yhtä juhlaa.
On harraste juttujen päättäjäisiä, eskarin kevätjuhlaa ja koulujen päättäjäisiä. Olis tässä vielä hääpäivääkin juhlittavaksi (16v). Ja minä kun olen niin huono näissä juhlimisissa kun ei oo päällepantavaa, hiukset on huonosti jne.
Eniten kuitenkin stressaa kolmen viikon päästä olevat rippijuhlat. Yritin tässä alkaa pesemään ikkunoita mutta tuota männyn keltaista ja paksua siitepölyä lentelee ihan pilvinä ja joka paikka on sotkussa. Eli ei paljon kannata ikkunoita vielä pestä.
Saimme muuten päätöksen nuoren sensoreista terveyskeskuksesta. Hänelle myönnettiin sensoreita, mutta VAIN puolet siitä mitä hoitava lääkäri oli lähetteeseen laittanut. Laiton nyt sähköpostilla tiedon hoitavalle lääkärille ja hän sitten tehköön ratkaisut siitä miten ja millä mennään.
Esikoinen kertoi eilen, tuleva ysiluokkalainen siis, että heille oli ilmoitettu että kaikki nykyiset kasit sekoitetaan tulevalle lukukaudelle. Heillä on kuulema vaikein ryhmä ikinä ja nyt on päädytty siihen että kaikki luokat pannaan uusiksi. Olen tässä itsekseni pohdiskellut sitä, onko tämä nyt ihan paras ratkaisu. Olen kuitenkin tässä vuosien saatossa puhunut useamman vanhemman kanssa ja koskaan ei mitään vakavaa näistä ryhmäjaoista ole ollut sanottavaa. Toki poikia on paljon ja tyttöjä on vähän ja kahnauksia on ollut, ja niitä on selvitetty mutta käsittääkseni mitään isoa ja vakavaa ei ole ollut. Ysiluokka on kuitenkin tärkeä luokka ja nyt jokainen joutuu uuden lukukauden aluksi etsimään oman paikkansa uudessa ryhmässä. Ysejä on 6 luokallista ja näiden kaikkien uudelleenjako on aikamoinen ponnistus varmasti sekin ja epäilen että onko tämä edes oikea tapa tarttua ongelmiin eli poistaisiko tällainen sitten ongelmatapaukset?
Äh... aikamoista säätöä. Tottakai tuollaista nuorta miestä harmittaa kun on omaan nykyiseen luokkaan tyytyväinen ja kavereita on löytynyt eikä ongelmia ole ollut. Ja ihmetyttää kovasti sekin, ettei meitä vanhempia ole infottu asiasta ollenkaan. Jos isoja ongelmia on ollut, niin yleisellä tasolla niistä ei todellakaan ole puhuttu koska näistä en ole kuullut.
Jaahas, pakko siirtyä pihamaalle kastelemaan kasvimaata. Ihanaa lämmintä onkin piisannut koko viikon.
On harraste juttujen päättäjäisiä, eskarin kevätjuhlaa ja koulujen päättäjäisiä. Olis tässä vielä hääpäivääkin juhlittavaksi (16v). Ja minä kun olen niin huono näissä juhlimisissa kun ei oo päällepantavaa, hiukset on huonosti jne.
Eniten kuitenkin stressaa kolmen viikon päästä olevat rippijuhlat. Yritin tässä alkaa pesemään ikkunoita mutta tuota männyn keltaista ja paksua siitepölyä lentelee ihan pilvinä ja joka paikka on sotkussa. Eli ei paljon kannata ikkunoita vielä pestä.
Saimme muuten päätöksen nuoren sensoreista terveyskeskuksesta. Hänelle myönnettiin sensoreita, mutta VAIN puolet siitä mitä hoitava lääkäri oli lähetteeseen laittanut. Laiton nyt sähköpostilla tiedon hoitavalle lääkärille ja hän sitten tehköön ratkaisut siitä miten ja millä mennään.
Esikoinen kertoi eilen, tuleva ysiluokkalainen siis, että heille oli ilmoitettu että kaikki nykyiset kasit sekoitetaan tulevalle lukukaudelle. Heillä on kuulema vaikein ryhmä ikinä ja nyt on päädytty siihen että kaikki luokat pannaan uusiksi. Olen tässä itsekseni pohdiskellut sitä, onko tämä nyt ihan paras ratkaisu. Olen kuitenkin tässä vuosien saatossa puhunut useamman vanhemman kanssa ja koskaan ei mitään vakavaa näistä ryhmäjaoista ole ollut sanottavaa. Toki poikia on paljon ja tyttöjä on vähän ja kahnauksia on ollut, ja niitä on selvitetty mutta käsittääkseni mitään isoa ja vakavaa ei ole ollut. Ysiluokka on kuitenkin tärkeä luokka ja nyt jokainen joutuu uuden lukukauden aluksi etsimään oman paikkansa uudessa ryhmässä. Ysejä on 6 luokallista ja näiden kaikkien uudelleenjako on aikamoinen ponnistus varmasti sekin ja epäilen että onko tämä edes oikea tapa tarttua ongelmiin eli poistaisiko tällainen sitten ongelmatapaukset?
Äh... aikamoista säätöä. Tottakai tuollaista nuorta miestä harmittaa kun on omaan nykyiseen luokkaan tyytyväinen ja kavereita on löytynyt eikä ongelmia ole ollut. Ja ihmetyttää kovasti sekin, ettei meitä vanhempia ole infottu asiasta ollenkaan. Jos isoja ongelmia on ollut, niin yleisellä tasolla niistä ei todellakaan ole puhuttu koska näistä en ole kuullut.
Jaahas, pakko siirtyä pihamaalle kastelemaan kasvimaata. Ihanaa lämmintä onkin piisannut koko viikon.
perjantai 11. toukokuuta 2012
Perjantaina hölläillään...
Paitsi että murkut käy heittämässä näin illan suussa yhdet kisat lävitse, mutta sitten hölläillään. Vietetään perheen laatuaikaa suomi - kanda jääkiekon parissa. Me jäimme nuorimmaisen kanssa järjestämään kisastudion evästystä.
Johan oli taasen viikko. Maanantaina käytiin siellä diabetespolilla. Meidän omalääkäri, jota olemme saaneet suosiollisesti pitää melkein vuoden, jää syksyllä äitiyslomalle. Monet kerrat olen ääneen "valittanut" sairaalalla että ikävää kun joka kerran on eri lääkäri ja nyt järkkäsivät meille siis pysyvän, mutta hän jää nyt sitten pois... Käynti kaikenkaikkiaan oli ihan mukava. Pitkäaikaissokeri oli vähän noussut kun insuliinin tarve on taas kasvanut eikä me olla tarpeeksi rohkeasti uskallettu sitä lisätä. Viimeksi oli 8,0 ja nyt oli 8,1 eli ei paha kuitenkaan. Edelleen tavoitellaan alle 7,5 arvoja. Pumppuun tehtiin hienosäätöjä mm. aamuyön korkeille ja illansuun insuliiniherkkyydelle. Ihanaa hienosäätöä siis, mitä ei todellakaan kynillä pystytä tekemään. Niin ja mun vauvan mitat olivat 173cm ja 63kg. Silmänpohjankuvat olivat uusintalausunnolla silmäpolilla ja vasemmassa silmässä on nyt sitten musta piste joka johtunee diabeteksesta. Tätä seurataan mm. uusilla kuvauksilla heti syksyllä. Harmittaa!!!
Kesää varten tilasin friolta sellaisen kylmäpakkauksen pumppua varten jotta insuliinit saataisiin pysymään viileänä. En ole sitä vielä käsiini saanut joten en osaa tarkemmin sanoa miten pumpun kanssa toimii, mutta kynillä toimi ainakin loistavasti niin leirillä viimekesän helteillä kuin tammikuussa Teneriffalla.
Lisäksi viikkoon on mahtunut kisoja ja pelejä ja vähän treenejäkin sekä muutama tuomarointi. Tuntuu että on kiireisempää kuin talvella konsanaan.
Pihaa pitäisi päästä laittamaan, mutta kovin on kylmiä öitä ja nyt sataa sitten vettä. Ikkunat ja ikkunalaudat ovat ihan keltaisenaan ja niitäkin pitäisi päästä jo kiiruusti pesemään. Reilu kuukausi enää rippijuhliin.
Kakut on rippijuhlia varten tilattu ja rippilapsen kummitäti siis tekee ne. Hän harrastaa kakkujen tekemistä puoliammattilaisena joten kakkuasiat ovat hyvällä mallilla. Poika teki tietokoneella itse rippikutsut. Ne pitäisi saada nyt viikonloppuna sitten printattua ja postiin.
MÄ OLEN NIIN TOIVOTON JÄRJESTÄMÄÄN JUHLIA!
Nuorimmainen sai aloittaa muuten sitten allergialääkityksen. Viimekeväänä sitä ei tarvittu, nyt tarvitaan. Myös isäntä on silmät turvoksissa joten pilleriin turvauduttava hänenkin.
Timjamit selvisivät talvesta vaikka unohdin ne penkkiin ihan ilman suojauksia tms. Aivan ihana yllätys!
Nyt on keitetty tuoreesta timjamista teetä lähes päivittäin.
torstai 3. toukokuuta 2012
Toukokuu ; )
Ihana ihana toukokuu... Tosin ilmat näyttävät taas viilenevän mutta silti aurinko paistaa ja fiilis on sen mukainen.
Nuorimmaisen jääkiekkoharrastus jäi vihdoin kesätauolle ja koska kyse on 6-7v pienistä pojista, ei kesätreenejä vielä järjestetä (jippii). Kesällä on kuitenkin yksi yhteistapaaminen, mutta muuten vietetään lomaa kiekkoilusta.
Toisaalta pesäpallokausi alkaa tänään ja isommat lapset juoksevatkin sitten peleissä ja tuomaroinneissa ja leireillä koko kesän. Isompien lasten toinen rakas harrastus kamppailulajien puolella jää koulujen myötä myös kesätauolle ja tänä kesänä ei edes leirille keretä tuon harrastuksen puitteissa. Syksyllä kuitenkin on tarkoitus isompien jättää muita harrastuksia vähemmälle ja siirtyä tuon lajin pariin hieman syvemmälle. Siitä sitten syksymmällä lisää...
Kevät toi myös eteen sen että isäntä siirtyy yövuoroon enempi ja vähempi vakituisesti. Säästä riippuen sitten sadepäivinä ei yötyötä vaan päivävuoroa ja satunnaisesti päivää yön lisäksi. Tämä on tällaista hälytys/säätila luontoista työtä joten turha tehdä pitkän aikavälin tarkkoja suunnitelmia, ainakaan työvuorojen puitteissa. Toisaalta tähän on jo totuttu ja antaa tämä kuitenkin jonkin asteista pelivaraa joissain asioissa. Nyt on vain totuttava nukkumaan yksin (onneksi on viikonloput vapaita).
Esikoisen diabeteksen hoidossa oli menossa juuri sensorointiviikko. Sensori saatiin onneksi hoitavasta sairaalasta, sillä tk ei ole vielä tehnyt päätöstä siitä, saammeko sensoreita vai emme. Jokatapauksessa tuo on kyllä näppärää hoidon kannalta kun on tarkkaa faktaa sorkeritasapainosta viiden päivän ajalta 24h/vrk. Nyt ne purettiin tiedot sitten nettiin ja lääkäri saa katsella niitä etukäteen ja maanantaina meillä on polikäynti. Näin lääkäri saa siis rauhassa tutkailla ja tuumailla etukäteen ja miettiä mahdollisia muutoksia hoitoon jo etukäteen ja jos tarve vaatii kerkeävät hoitoryhmässäkin yhdessä pohtia mitä jatkossa tehdään.
Olisipa ollut silloin aikanaan näin helppoa ja hienoa tämä hoitaminen. Heinäkuussa tuleekin muuten 11v siitä kun tuo lapsi sairastui diabetekseen.
Leivoimme lasten kanssa muffinseja ja saivat itse sitten koristella. Hyvää oli! Vappumuffinit olivat parempi vaihtoehto kuin sokerimunkit joten tästä voisi tullakin meille perinne.
Nuorimmaisen jääkiekkoharrastus jäi vihdoin kesätauolle ja koska kyse on 6-7v pienistä pojista, ei kesätreenejä vielä järjestetä (jippii). Kesällä on kuitenkin yksi yhteistapaaminen, mutta muuten vietetään lomaa kiekkoilusta.
Toisaalta pesäpallokausi alkaa tänään ja isommat lapset juoksevatkin sitten peleissä ja tuomaroinneissa ja leireillä koko kesän. Isompien lasten toinen rakas harrastus kamppailulajien puolella jää koulujen myötä myös kesätauolle ja tänä kesänä ei edes leirille keretä tuon harrastuksen puitteissa. Syksyllä kuitenkin on tarkoitus isompien jättää muita harrastuksia vähemmälle ja siirtyä tuon lajin pariin hieman syvemmälle. Siitä sitten syksymmällä lisää...
Kevät toi myös eteen sen että isäntä siirtyy yövuoroon enempi ja vähempi vakituisesti. Säästä riippuen sitten sadepäivinä ei yötyötä vaan päivävuoroa ja satunnaisesti päivää yön lisäksi. Tämä on tällaista hälytys/säätila luontoista työtä joten turha tehdä pitkän aikavälin tarkkoja suunnitelmia, ainakaan työvuorojen puitteissa. Toisaalta tähän on jo totuttu ja antaa tämä kuitenkin jonkin asteista pelivaraa joissain asioissa. Nyt on vain totuttava nukkumaan yksin (onneksi on viikonloput vapaita).
Esikoisen diabeteksen hoidossa oli menossa juuri sensorointiviikko. Sensori saatiin onneksi hoitavasta sairaalasta, sillä tk ei ole vielä tehnyt päätöstä siitä, saammeko sensoreita vai emme. Jokatapauksessa tuo on kyllä näppärää hoidon kannalta kun on tarkkaa faktaa sorkeritasapainosta viiden päivän ajalta 24h/vrk. Nyt ne purettiin tiedot sitten nettiin ja lääkäri saa katsella niitä etukäteen ja maanantaina meillä on polikäynti. Näin lääkäri saa siis rauhassa tutkailla ja tuumailla etukäteen ja miettiä mahdollisia muutoksia hoitoon jo etukäteen ja jos tarve vaatii kerkeävät hoitoryhmässäkin yhdessä pohtia mitä jatkossa tehdään.
Olisipa ollut silloin aikanaan näin helppoa ja hienoa tämä hoitaminen. Heinäkuussa tuleekin muuten 11v siitä kun tuo lapsi sairastui diabetekseen.
Leivoimme lasten kanssa muffinseja ja saivat itse sitten koristella. Hyvää oli! Vappumuffinit olivat parempi vaihtoehto kuin sokerimunkit joten tästä voisi tullakin meille perinne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)