... taas raikas talvisää. Ja silti kevättä kohti mennään kohisten. Ei vaan huvittaisi kaivaa autoa tuolta 20cm lumen alta. Muuten tuo lumen tulo ei minua lannista.
Näinhän se arki alkoi taas ihanan viikonlopun jälkeen. Lauantaina käväistiin pikapikaa Tallinnan risteilyllä ja tuotiin kärryllinen limuja kesää varten. Muilla näky olevan muita juomia, ja meidän kärryt näyttivät jotenkin poikkeavilta.
Sunnuntai sitten treenailtiin eri lajien parissa ja tavattiin ystäviä.
Nyt sitten paluu arkisten askareiden pariin.
Diabeetikon kanyyli oli aamutuimaan tukossa, tai paremminkin se vuosi ohitse eli insuliinit eivät menneet ihon alle. Verensokeri 19.8 ja uudet letkut ja kanyyli sekä insuliini kehiin. Toisaalta illalla olisi ollut joka tapauksessa letkujen vaihto ja säiliön täydennys.
Keskimmäisellä oli paha olo heti herättyä. Tänään ei kovasti tuota empatia pisteitä kuitenkaan herunut vaan suihkun kautta aamupalalle ja kouluun. Eilen olivat kavereiden kanssa leffassa katsomassa Nälkäpeliä ja karkkia on vedetty olan takaa ja nukkumaan mentiin taas ilman syömisiä eli karkin voimalla on vedetty lähes koko päivä. Sanoin vaan että jos ei mene ohi niin terkkarin kautta kotiin sitten. Voihan se olla toki jotain vatsatautiakin, mutta nyt kyllä epäilen ihan muuta.
Niin, ja nuorimmainen on kovin nuhainen eli viettää tänään kotipäivää koska päiväkodissa olisi ollut metsäretki päviä. Tuulista ja lumista ja melko kylmää, joten niiskutelkoon tämän päivän sisätiloissa kuitenkin. D-vitamiinia isonnetuin annoksin ja sinkkiä. Niin ja teetä, timjamiteetä. Näillä nujerramme tämän nuhapöpön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti